Terveisin Sohviina

Vuosi on vierähtänyt...

2009-11-27T22:55:00.001+02:00

Siitä, kun viimeksi olen blogiani päivittänyt.
Tähän menneeseen vuoteen on sisältynyt paljon itkua, ahdistusta ja surua, mutta myös ihaniakin asioita.
Vuosi sitten sain kuulla sairastuneeni kohdunkaulan syöpään. Diagnoosi oli järkytys minulle ja läheisilleni. Lapsille emme kertoneet sairaudesta, koska he olivat liian pieniä ymmärtämään asiaa kokonaisvaltaisesti.

Kävin läpi kohdunsisäiset sädehoidot sekä massiivisen leikkauksen, joka kesti tunteja. Siinä minulta poistettiin kaikki mahdollinen, eli kohtu, munasarjat, lantion imusolmukkeet, kohdunkaula,pätkä emätintä sekä kohdun ympäryskudoksia. Leikkauksen jälkeen alkoi sopeutuminen elämään ilman noita tärkeitä naisellisia kehon osia. Minulla alkoivat vaihdevuodet, olivat aika rankat, koska munasarjat vain otettiin yhtäkkiä pois, eikä hormonitoiminta lakanuut hiljalleen vaan kertarysäyksellä. Onneksi sain pikimmiten hormonikorvaushoidon.

Leikkauksessa saatiin pois kaikki syöpäsolut, joten en onneksi tarvinnut enää sen jälkeen muita hoitoja. Tällä hetkellä käyn kontrolleissa muutaman kuukauden välein.
Olen onnellinen, että olen parantunut ja hengissä, mutta joskus iskee surumielisyys siitä mitä olen menettänyt. Onneksi ehdin saada lapsia ennen sairastumista, olisi ollut minulle vielä kovempi paikka, jos lapsia ei olisi ollut.

Tämä vuosi on yhditänyt minua ja miestäni paljon. Hän on ollut tukenani, vaikka on itsekin ollut välillä väsynyt ja ahdistunut sairaudestani. Onneksi minulla on hyvä mies.

Niin kliseeltäkö se kuulostaakin niin olen alkanut ajatella elämää eri tavalla. Nykyään nautin enemmän pienistäkin asioista enkä murehdi epäoleellisia asioita. Höpötän lasteni kanssa ja kuuntelen heitä useammin kuin ennen. Olen enemmän läsnä henkisesti.

Kesä oli mukava, mutta nyt tämä loppusyksy sekä joulun alusaika saavat mieleni siirtymään viime vuoden samaan aikaan ja sairastumiseeni. Hassua miten jotkin tietyt hajutkin tuovat mieleen muistoja. Ja joulukoristeet... haluan, että tästä tulevasta joulusta tulee iloisempi ja tunnelmallisempi kuin viime joulusta, haluan olla perheen kanssa ja vain nauttia joulunajasta. Toivottavasti se onnistuu.

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Syysterveisin Sohviina

2008-10-19T18:09:00.003+03:00

En ole saanut aikaiseksi päivittää blogiani pitkään aikaan. Aloitin työt syyskuun alussa lähes kolmen vuoden tauon jälkeen.
Toistaiseksi olen nauttinut työnteosta, hieman vaihtelua päiviin. Paljon on ehtinyt tapahtua työpaikallani näiden poissaolovuosieni aikana. Osa työkavereista on vaihtunut ja työmenetelmät ovat muuttuneet. On vaatinut hiukan sopeutumista minulta ja uuttakin olen opetellut.

Jännitin hieman etukäteen, että miten minut otetaan vastaan, mutta yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki työkaverini olivat iloisia paluustani. Tämä ainoa ei niin innostunut on henkilö joka kuvittelee omikseen työtehtäviäni ja haluaisi jatkuvasti päättää asioista joista minulla on oikeus päättää. On tehnyt näin kuulemma jo lomani aikana toisen henkilön hoitaessa työtehtäviä.

Lapset ovat päässeet hyvin kiinni koulu- ja päiväkotirytmiin. Kuopuskin (2v9kk) on innostunuttarhalainen eikä ole kertaakaan jäänyt itkemään päiväkotiin saatikka sanonut ettei haluaisi mennä. Hän on kuulemma pienimpänä koko päiväkodin lellikki...
Esikoinen tykkää koulunkäynnistä ja iltapäiväkerhosta. On saanut uusia kavereita ja oppinut hieman lukemaan. Keskimmäinen aloitti eskarin ja on open mukaan erittäin innostunut kaikesta, erityisesti laulamisesta. Tämä näkyy myös kotona hänen laulaessaan päivittäin eskarissa opittuja lauluja :)

Hyvin on siis syksy lähtenyt käyntiin tässä perheessä.
Päivät menevät nopeasti ja viikot vaihtuvat.

Ahdistusta...

2008-08-05T23:22:00.003+03:00

Siitä, että esikoinen aloittaa koulun ensi viikolla.

Olen aina ollut todella suojelevainen lapsiani kohtaan. Haluan varjella heitä kaikelta pahalta. Nyt tunnen menettäväni kontrollin, entä jos lapseni joutuu koulussa kiusatuksi, entä jos hän ei saa ystäviä, entä jos... ahdistavia asioita löytyy paljon.

Olen yrittänyt löysätä liekaa pikkuhiljaa ja päästää irti peloistani. Tiedän, etten pysty suojelemaan heitä kaikelta pahalta elämässä. Siltikin tuntuu, että nykyajan elämä ja ihmiset ovat julmia.

Asiaa ei yhtään helpota se, että esikoiseni on herkkä lapsi. Hän pelästyy helposti ja murehtii liikaa. Mummille hän oli sanonut vasta, että pelkää yksinolemista kotona. Hän ei ole koskaan ollut yksin kotona eikä hänen tarvitse vielä ollakaan, sillä tyttö aloittaa iltapäiväkerhon koulun jälkeen. Hän tietää tämän, mutta murehtii silti...

Toiset lapsemme ovat luonteeltaan aivan erilaisia, he eivät huolehdi ja murehdi asioita isosiskonsa tavoin. He ovat myös rohkeampia.

Toivottavasti esikoinen lakkaisi murehtimasta ja keskittyisi nauttimaan elämästä.

Heinäkuuta

2008-07-28T11:13:00.002+03:00

Kylläpä aika rientää, pian heinäkuu vaihtuu elokuuksi ja arki alkaa jälleen.

Meidän kesä on mennyt osittain kylpyhuone-ja saunaremontin merkeissä, hankalaa on ollut ilman suihkua, kun perheessä kolme lasta ja vanhemmat... onneksi sukulaiset ovat lainanneet omia kylpyhuoneitaan :)

Nyt remontti lähes valmis, suihkuun pääsee jo, mutta sauna on vielä hieman vaiheessa.

Remonttifirman kanssa on saanut olla tarkkana, remonttimies on ollut todella ammattitaitoinen ja mukava, mutta remonttifirman myyntimiehen kanssa on saanut vääntää kättä monesta asiasta, jotka eivät ole menneet kuten hän lupasi...

Kesälomareissullakin kävimme Tampereella, Särkänniemessä. Koko perheellä oli mukava reissu ja erityisesti delfiinit sulattivat kaikkien sydämet.

Pienimmäinen olisi halunnut ajella koko ajan possujunassa, isommmat tykkäsivät lähes kaikista lasten laitteista. Kummitusjunaan eivät aio kuulemma enää koskaan mennä.

Niin se aika menee...

2008-05-27T09:34:00.002+03:00

Muutama päivä sitten meidän esikoinen täytti 7-vuotta. Miten se voi olla mahdollista, juurihan hän syntyi :)

Tyttö on ollut kova Winx-keiju -fani jo pari vuotta, joten päätin yllättää hänet aiheeseen sopivalla kakulla. Löysin netistä firman, josta saa tilata valmiita kakkukuvia. Hieman pelkäsin, että mitenhän saan kuvan asettumaan nätisti kakun päälle, mutta hyvin se onnistui. Ja olisittepa nähneet tytön ilmeen, kun näki kakun :D

Syntärijuhlissa ei paljoa järjestettyä ohjelmaa ollut, aasinhäntäpeli oli kiva ja suosittu juttu. Tein kaikille lapsille siihen liittyen pienet palkinto/ylläripussit.

Kaikenkaikkiaan oli oikein kivat juhlat ja tyttö tykkäsi.

Askartelua Tildan tapaan

2008-05-18T16:24:00.003+03:00

Tein sadepäivän kunniaksi tytöille kivat koristesydämet.

Materiaalina vanerisydämet sekä Tilda-aiheiset leikekuvat/paperit.

Polttarihumua

2008-05-11T23:27:00.003+03:00

Eräs ystävistäni on menossa naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa, joten pitihän hänelle tietysti järjestää polttarit :)

Meitä oli seitsemän hengen seurue+morsian. Polttarit pidettiin eilen.

Etukäteen hieman pelkäsin, että mitä koko hommasta tulee, mutta meillä oli oikein kiva päivä ja ilta. Ohjelmaan kuului mm.hohtokeilausta.
Olimme päättäneet, että morsianta ei mitenkään tulla häpäisemään/nöyryyttämään polttareissaan ja morsian oli tästä tyytyväinen. Hänet kyllä puettiin rooliasuun, mutta hänen ei tarvinnut kulkea se päällä ihmisten ilmoilla.
Osana ohjelmaa oli erilaisia pikkutehtäviä sekä tietovisa liittyen tulevaan aviomieheen.

Polttareissa tuli sellainen fiilis, että kaikilla oli oikeasti hauskaa. Ja mukavalta tuntui se, että morsiamelta tuli tänään tekstiviesti, jossa kiitteli kaikkia osallistuneita ihanista polttareista.

Äitienpäivä lähestyy...

2008-05-09T10:40:00.003+03:00

Teimme lasten kanssa äitienpäiväkortteja mummoille.

Ja koska olen Tilda-addikti niin kortitkin ovat yllättäen tuttua aihetta :)

Lauantaita lapsiperheestä

2008-04-19T20:16:00.005+03:00

Päivä on sujunut hyvin tavallisissa merkeissä.

Lasten kanssa on ulkoiltu ja leikitty sisällä.

Meillä on projektina opettaa 5-vuotias keskimmäinen tyttäremme ajamaan pyörällä ilman apurattaita. Työtä on paljon ja joskus se tuntuu epätoivoiselta. Lähinnä silloin, kun tyttö jo kymmenettä kertaa yhdellä kadunpätkällä ohjaa pyörää kohti ojaa. Tämä meidän neiti tahtoo olla vielä sellaista sorttia, että hän vain haaveilee ja höpöttää omiaan, vaikka täytyisi keskittyä täysillä. No onneksi hieman on edistystä tapahtunut tämän pyöräilyn suhteen (saattaa ajaa jo pari-kolme metriä itsekseen), joten jospa hän oppisi pyöräilyn jalon taidon kesän aikana. Enemmän tämä osaamattomuus häiritsee tyttöä itseään kuin vanhempiansa.

Meidän 2-vuotias on puolestaan tänään saanut paljon aikaan. Tähän aikaansaannoslistaan kuuluvat mm:
-tussilla piirtely isosiskon sänkyyn, isosiskon päiväpeitteeseen, omaan naamaansa, omaan tuoliin sekä paitaansa
-vesilasin kaataminen eteisen matolle ja kaksi kertaa pöydälle
-hama-helmien levittäminen pitkin lattiaa (niitä on muuten todella mukava kerätä...)
-puhtaiden pyykkien viskely pitkin lattioita

...ja kyllä meidän neitiä yritetään pitää silmällä jatkuvasti, silti hän ehtii tehdä kaikkea "mukavaa"