Siitä, että esikoinen aloittaa koulun ensi viikolla.
Olen aina ollut todella suojelevainen lapsiani kohtaan. Haluan varjella heitä kaikelta pahalta. Nyt tunnen menettäväni kontrollin, entä jos lapseni joutuu koulussa kiusatuksi, entä jos hän ei saa ystäviä, entä jos... ahdistavia asioita löytyy paljon.
Olen yrittänyt löysätä liekaa pikkuhiljaa ja päästää irti peloistani. Tiedän, etten pysty suojelemaan heitä kaikelta pahalta elämässä. Siltikin tuntuu, että nykyajan elämä ja ihmiset ovat julmia.
Asiaa ei yhtään helpota se, että esikoiseni on herkkä lapsi. Hän pelästyy helposti ja murehtii liikaa. Mummille hän oli sanonut vasta, että pelkää yksinolemista kotona. Hän ei ole koskaan ollut yksin kotona eikä hänen tarvitse vielä ollakaan, sillä tyttö aloittaa iltapäiväkerhon koulun jälkeen. Hän tietää tämän, mutta murehtii silti...
Toiset lapsemme ovat luonteeltaan aivan erilaisia, he eivät huolehdi ja murehdi asioita isosiskonsa tavoin. He ovat myös rohkeampia.
Toivottavasti esikoinen lakkaisi murehtimasta ja keskittyisi nauttimaan elämästä.
